17. maaliskuuta 2014

Maailman paras...

I Paikka

 Leighton Buzzard ehottomasti täytti mun odotukset siitä, miltä vuosi sitte ootin mun tulevan idyylisen kotikylän näyttävän. Elokuussa me muutettiin uuteen taloon ja muutto aukaski mun silmät ja tajusin kuin iso paikka tää Leighton todellisuudessaan on. Kahessa aivan erilaisessa talossa, aivan eri puolilla asuttua tää paikka on vaa kaunistunu silmissä vuodenaikojen vaihtuessa. 




Lontoo taas on aina kaunis ja ihana paikka. Siellä on tullu koluttua vähä suunnassa jos toisessa ja aina se osaa yllättää. Englanti ylipäänsä on mun mielestä niiiiin kaunis, ainaki ne paikat missä oon käyny. Tän vuoden aikana oon käyny muutamissa kaupungeissa ja kylissä kattelemassa miltä niissä näyttää; Portsmouth, Torquay, Stanton, Milton Keynes, West Peckham.. En siis kovin monessa mutta ees muutamissa ja ne kaikki on aika eripuolilla Englantia mutta ei kaukana täältä missä minä asun. 

West Peckham, tää on se missä Matt asuu
Lontoo, Westminster/Southbank
Torquay
Lontoo, Mayfair

II  Hetki

Millään en pysty pelkkää yhtä tiettyä hetkeä nimeämään parhaaksi sillä mulla on ollu niitä niiin monta. Parhaimipia tietysti on ollu ne hetket ku perhe on ollu käymässä täällä, ku jenna janette anniina ja eve oli täällä, ku menin eekun luokse & ku eeku tuli meille, toissa viikonloppu even kanssa.. Tietenki kaikkien ihanien vierailut on ollu huippuja hetkiä! Suurin osa hetkistä jotka vietin kavereitten kanssa, varsinki Nathan. Ja vaikka arki on melko samaa lasten kanssa niin tiiän että tuun muisteleen kaikkia niitä tylsiltäki tuntuneita arkipäiviä niitten kanssa. Paras hetki varmaan tosin oli se ku mä ekan kerran astuin sisälle Rock Lanen uuteen kotiin ja näin perheen. Pääsin käymään kahessa aivan huipussa konsertissa, näin niin Rihannan, David Guettan ku Ellie Gouldingin livenä. Hetkiä joita ei oikeesti unoha on monta. Varsinkaa sitä ku tapasin Mattin. 

Rihanna @Twickenham Stadium
Maria, heinäkuu
Tytöt, elokuu
Äiti ja isi, elokuu

Äiti ja Maria, lokakuu
Ellie Gouldin @O2-arena
Eve, maaliskuu

III Ihminen

Oon ollu onnekas ku oon saanu tutustua nii moneen ihmiseen täällä ollessa. Ystäviä oon saanu eri puolilta Eurooppaa; Tsekeistä, Slovakiasta, Saksasta, Puolasta, Ranskasta, Espanjansta, Italiasta, Ruotsista ja ihan täältä Britanniasta tietty kans. Läheisin kaveri mulle tuli ehottomasti Nathasta, meillä löi kyllä kemiat yhteen samantien ja oon varma että me nähään vielä tulevaisuudessaki. Harmi vaa että monet kaverit keihin tutustuin täällä ekojen kuukausien aikana lähti melko nopeesti pois koska ne oli oman aupair-vuotensa jo lusineet täällä. Onneks kuitenkaa ei oo missään vaiheessa yksin tarttenu olla. 
Host perhe on ollu paras ikinä, parempaa ei oikeesti ois voinu toivoa. Niin hyväntahtoset host vanhemmat ja lapset tuntunu ku omilta pikkusisaruspuolilta (onko se ees sana) joita mulla ei oo ollu. Ja niinki onnekas oon ollu että sekä suomen että tanskan isovanhempiinki oon päässy tutustuun ja ne ihanat ihmiset on mua täällä auttanu, Suomen mummi täällä auttamassa loppuun asti. Nii ja unohtamatta tietenkään Mattia ja hänen ihanaa perhettä.

Sylvia, Nell, Lucie, Zuzana, Andrea
Veronica, Zuzana, Jakub, Aldo, Pablo
Cyrielle
Adri
Natha, Franziska
Natha
Host perhe lukaksen ristiäisissä toukokuussa
Overall  voin suositella aupair vuotta kaikille jotka sitä vähääkään miettii. Mulle ainaki on ollu aika pirun opettava reissu ja en kadu hetkeekään että lähin. Yhesti on ollu niin ikävä että itkun kanssa mietin lähtöä kotiin. 
Kasvattaa kuulkaas ihmisenä lähtä monen tuhannen kilsan päähän tuntemattomaan paikkaan elämään ihmisten kanssa joista ei juuri tiedä mitään. 
Ja kuinka ollakaan että mun sydän pakahtuu ilosta tässä nyt ku mietin tätä kaikkea kokonaisuudessaan mutta samalla se särkyy surusta jättää tämä kaikki taakse. Miten mä enää opin elämään ilman näitä ipanoita pyörimässä jaloissa tai ku en herääkkään niiten ääniin viikonloppusin? Ei enää harmaita, sateisia kumpparikelejä keskellä kesä- tai helmikuuta tai pelkoa että aurinko polttais poskipäät ja nenän maaliskuun puolessa välissä. 
Ei enää kulkemista junalla melko nopeesti paikasta A paikkaan B tai yllättäviä keskusteluja keskellä katua tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei kainoja hymyjä brittiläisiltä vanhuksilta eikä enää kuule brittiaksenttia. Iha nous kylmätväreet ku ajattelinki asiaa! Eikä enää rauhottavia viikonloppuja Mattin luona Kentin kauniissa maisemissa. Ei piru miten mie oonki rakastunu tähän maahan :D Haikeetaha se on lähtä mutta pitää ottaa ilo irti ajasta jonka vielä täällä oon. Unelmat on tehty tavoiteltaviksi ja toteutettaviksi, minä toteutin jo omani :)

Tulipa nyt taas masisteltua ja muisteltua kuukausien eestä HA, no anyways kivaa alkanutta viikkoa :)


xxx Annamari

14. maaliskuuta 2014

Perjantai päivitys

Ihana kevät on saapunu Englantiin tuodessa mukanaan mieltä lämmittävän auringon ja ihanat kukkivat kukat. Ei näillä säillä pysty murehtiin mistään ja vaikka Even viime viikonlopun vierailu tuntuki tosi lyhyeltä nii pystyy sitä kelaileen mielessä pelkästää hymyssä suin. Eve tosiaan oli meillä torstaista maanantaihin ja oli niiiiin huippua että! Kierreltiin Leightonissa, tehtiin pikavisiitti Milton Keynesiin, Lontoossa käytiin parina päivänä ja vietettiin ihanaa laatuaikaa. Ellie Goulding nähtiin sunnuntaina livenä Lontoon o2-areenalla ja tämän pienen tytön pää on vieläki pyörryksissä siitä keikasta. Ja parasta on, että ne kaikki tunteet mä kävin läpi mun rakkaan ystävän kanssa <3



Siinä sitte ku Even kans tallusteltiin pitkin Lontoon katuja monien muiden ihmisten keskellä auringon paistaessa nii mielen valtas suuri haikeus mutta samalla suuri kiitollisuus. Mun vuosi oikeesti loppuu kohta. Siis IHAN kohta. Työhakemuksiin on vastailtu, kouluun on haettu.. Buuhuu en haluu lähtä täältä :( Mutta onni on, että tänne voi aina tulla takas ja se, että mun host perhe on Suomessa 6 viikkoa ennen ku ne sitte lopulta sinne Amerikkaan lähtee nii voi niitäki vielä käydä moikkaamassa jos kova ikävä iskee.



Tää viikko tuntu melko pitkältä, maanantaina en juurikaa ollu kotona, kävin saattaan Even lentokentälle ku se vei mukanaan yhen mun matkalaukuista Suomeen (heh ei toki oo tota tavaraa täällä...) ja sitte tiistain ja keskiviikon molemmat lapset oli kotona ku ne oli vähä kipeinä. Eilen sit siivosin jo valmiiks ja tänää en oo tehny tasan mitään mutta silti oon ihan puhkipoikki väsyny. Huomenna ois taas tarkotus menna Mattille viettään viikonloppua as usual ja kattoo mitä ens viikko tuo tullessaan. Josko tänne blogiin sais kirjotettua muutaki ku turhaa höpinää :D Ja kattokaa nyt näitä kuin nää mun pienet täällä on kasvanu <3


Kivaa viikonloppua :) xox

14. helmikuuta 2014

Valentine's Day

Pitkän pitkän hiljaiselon jälkeen oon äänessä jälleen! Viikot hurahtaa vaa menemään tosi nopeeta eikä mitään jännää, normaalista poikkeavaa, mulle oo täällä nyt lähiaikoina oikeestaan tapahtunu enkä sitte oo oikee tienny että mitä tänne kirjottaisin! Viikonloput hurahtaa vielä nopeempaa, ne oon yleensä majaillu Mattin luona Kentissä. Host isä lähtee huomenna Amerikkaan ja hänen äitinsä tuli meitä tänne auttamaan tuonne maaliskuun alkuun asti. Nyt mieki oon tän Englannin todellisen sään päässy kokemaan, sade hakkaa ikkunaa lähes joka päivä ja nyt tällä viikolla täällä on tuullu aivan törkeesti, niinku varmaa jotku on saattanu uutisista lukea. Ollaan koko poppoo oltu enemmän ja vähemmän kipeinä tällä viikolla mutta onneks näi viikonloppua kohti kaikkien kunto on parantunu. Mulla meni tiistai ihan vuoteessa makoillessa mutta kyllä se elämä aina voittaa :D Tosiaan ei oo mitään erityisen jännittävää tapahtunu, normi arkea ja laiskoja viikonloppuja vaa! 

 Kohta se lähtö koittaa mullaki, nopeemmin ennen ku sen kerkeen ees tajuamaan. Pieni todellisuuteen herääminen mulle tapahtu tossa keskiviikko iltana ku kävin sanomassa heipat Nathalle joka eilen aamulla lähti takasi Ruotsiin. Tuntuu että aivan vastahan mä Nathan tapasin mutta oho, puoli vuotta vierähtiki aivan älyttömän nopeeta. Ja eihän se oo mullakaan ku muutama hassu päivä enää siihen, että 10 kuukauden välietappi tulee vastaan. Siis mitä sanon minä. Helmikuuki uhkaavasti alkaa olemaan lopuillaan enkä oikeesti voi ymmärtää että mihin tämä aika katoaa. Vuosi sitte elämä oli aivan erilaista entä mitä se on tänään. En ois oikeesti ikinä uskonu että viettäisin näinki monta kuukautta kaukana poissa kotoa hoitaen lapsia. Siis ei ois tullu pari vuotta sitte ees mieleenkään! On kyllä ollu aivan suunnaton etuoikeus olla täällä ja nähä oman perheen kuopuksena ja näin nuorena kuin lapset kasvaa ja ennen kaikkea nähä maailmaa ja saaha tämä kokemus. Monet asiat mitä oon täällä tehny ja kokenu esim ensimmäisten kuukausien aikana tuntuu aivan kaukasilta muistoilta, tästä mestasta on tullu ihan koti mulle. Niin pahalta ku se tuntuuki sanoa nii en mie täältä haluais lähteä. No joo, on montaki asiaa mitkä vaikuttaa tähän mielipiteeseen mutta täällä on vaa nii hyvä olla :) 

Oon tässä oikeen kehuskellu kuin mulla ei ees oo kotiin ikävä ku tiiän että kohta sinne tuun nii näinpä sitte ystävänpäivänä luonnollisesti tuli taas astetta isompi ikävä kotiin ja ystävien luo ja vielä löysin itteni kattelemasta vanhoja kuvia arkistojen kätköistä. No lohtu siinä että ei oikeesti oo enää kauaa että Ouluun palaan ja isoin lohtu että Eve tulee reippaasti alle kuukauden päästä meille! Ja onhan mulla tuo Matt täällä












  Huh mikä tunne ryöppy. Aarteita löytyy arkistoista ja vanhoja aikoja on aina kiva muistella! Viikonlopun viettoon Lana Del Ray soiden taustalla, huomenna Mattin luokse ja siellä mua oottaa ystävänpäivä ylläri, en tiiä miksi ystävänpäivä on iso juttu Englannissa. En käsitä mutten myöskään valita ;) Ihanaa viikonloppua ja paljon pusuja kaatosateesta ♥♥♥♥